Kino vai kuppila?
Leffateatterin ja nuorisotilan joutuminen vastakkain kertoo kuinka kaupunkia johdetaan vasta kaupungin johtoryhmässä kohtaavista siiloista. Parempi lopputulos voisi syntyä, mikäli suurimmissa keskuksissa olisi “aluepormestarit” koordinoimassa toimialojen, asukkaiden, yritysten sekä kansalaisyhteiskunnan tarpeita.
Korona vei elokuvat tauolle ja sai Kino Myyrin pitkäaikaiset yrittäjät vetäytymään ansaituille eläkepäiville. Kaupungin hakiessa tiloihin uutta yrittäjää, kiinnostuneita löytyi useampia. Luonnollisesti kukaan ei kuitenkaan halunnut aloittaa Covid19 rajoitusten ollessa päällä. Kuudella katsojalla kuluja ei olisi katettu.
Syksyn tullen myös kaupunki muutti kantaansa. Leffateatteri päätettiin muuttaa nuorisotilaksi, koska nykyisen Nuorisotalo Arkin kiinteistö, IsoMyyrin kauppakeskus tullaan purkamaan 3–5 vuoden sisällä Myyr York Downtown kaavan toteuttamisen alta. Myös uusien nuorisotilojen on kaavailtu sijoittuvan kaava-alueelle, mutta rakennustöiden ajaksi tarvitaan väistötilat. Tämä uhkaa koitua Myyrmäen ainoan elokuvateatterin kohtaloksi.
Myyrmäkitalossa on ollut vuokralla kolme ulkopuolista yrittäjää, Kino Myyrin lisäksi ravintola ja pankki. Paalutorin puolella sijaitseva pankki lopetti yli vuosi sitten ja tiloihin on huhujen mukaan kaavailtu asukastila Myyringin toimintoja. Ravintolan kohtalosta ei ole tihkunut tietoja, mutta mikäli se jatkaa entisellään tulevan nuorisotilan naapurissa, herää kysymys mitä kaupunki pitää myrtsiläisten hyvinvoinnin kannalta tärkeimpänä.
Vastakkainaseteltuna elokuvateatteri ja nuorisotila ovat epäreilu asetelma. Nuorisotilaa tarvitaan ja sille tulee löytää sopiva sijainti. Kun puolustan leffateatteria, en puhu nuorisotiloja vastaan.
Miksi Myyrmäki tarvitsee oman elokuvateatterin? Olisi erikoista, mikä Suomen neljänneksi suurimman kaupungin väkirikkaimmasta kaupunginosasta ei löytyisi elokuvateatteria. Elokuvateatteri on myös vetovoimatekijä. Myyrmäki on useiden muiden 70- luvun alun lähiöiden tavoin kärsinyt alueellisen huono-osaisuuden vahvistumisesta. Ilmiötä on pyritty torjumaan sosiaalisella sekoittamisella, säätelemällä uudisrakentamisessa vuokra-asuntojen ja omistusasuntojen välistä suhdetta. Tuoreimmat tiedot kuitenkin kertovat, että yli 70 % uusista omistusasunnoista menee suoraan asuntosijoittajille ja sitä kautta vuokramarkkinoille. Vuokra-asumisessa ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta kaupungin mahdollisuuksia puuttua segregaatioon tämä vaikeuttaa. Alueen maineen merkitys vetovoimatekijänä tuleekin korostumaan entisestään.
Erilaiset tutkimukset ja asumisbarometrit ovat osoittaneet, että kerrostaloasuntoa omaan käyttöön ostavat arvostavat, että alueelta löytyy kahviloiden, ruokaravintoloiden, gallerioiden ja elokuvateattereiden kaltaisia palveluita. Elokuvateatteri on siten yksi panostus alueen tulevaisuuteen, siihen kuinka haluttuna asuinalueena kaupunginosaa pidetään. Pelkkä asuntorakentaminen ilman arjen lisäarvopalveluita johtaa nopeasti nukkumalähiöön.
Myyrmäen kohdalla on oltu erityisen huolissaan työpaikkojen katoamisesta. Kaupunginosan työpaikkamäärä on melkein puoliintunut huippuvuosista. Eivät yrityksetkään pidä nukkumalähiötä houkuttelevana sijoittumispaikkana. Kaupungin pari vuotta sitten teettämässä innovaatioympäristöanalyysissä korostettiin ns. kolmansien tilojen sekä näiden arjen lisäarvopalveluiden merkitystä yritysten sijoittumispäätösten takana. Varsinkin start up yritykset ja uusiin innovaatioihin tähtäävät yritykset kaipaavat virikerikasta toimintaympäristöä, josta löytyy epämuodollisen kohtaamisen ja rentoutumisen tiloja.
Miksi leffateatteri ja nuorisotila ovat sitten vastakkain? Myyrmäen täydennysrakentamista on suunniteltu vähintään 10 vuotta. Päättäjien tiedossa on ollut korttelit, joihin rakentaminen mitä suuremmalla todennäköisyydellä kohdistuu ja ne toiminnot, jotka rakentamisen alta joutuvat väistymään. Miksi esimerkiksi korvaavien nuorisotilojen suunnittelua ei ole aloitettu hyvissä ajoin, jotta ei tarvitse viime tingassa turvautua alueen palvelurakennetta ja vetovoimaa heikentävään ratkaisuun?
Pohjimmiltaan kyse on huonosta johtamisesta. Kaupunkia johdetaan myös uusimman organisaatiouudistuksen jälkeen linjaorganisaatiossa, siiloissa, jotka kohtaavat vasta kaupungin johtoryhmässä. Kulttuuritilat ja nuorisotilat kuuluvat kulttuuri- ja nuorisopalveluille, jotka ovat osa kaupunkikulttuurin toimialaa, mutta tilojen vuokraamisesta elokuvateatteria tai ravintolaa pyörittäville yrittäjille vastaa tilakeskus. Uuden rakentamisen mahdollistava kaavoitus taas tapahtuu kaupunkisuunnittelussa. Meiltä puuttuu henkilö, joka voisi kaupunginosa tai suuraluetasolla katsoa poikkihallinnollisesti kokonaisuutta ja jolla olisi riittävät valmiudet ja valta puuttua heti kun ongelmia ilmenee.
Toki tilaratkaisuja on pohdittu useammassakin ryhmässä. Minäkin olin joskus 2016–2017 parin kokouksen ajan ryhmässä, jonka piti ratkaista vapaa-ajan tilojen tuleva sijoittuminen. Meidät sidosryhmien edustajat heitettiin pian ulos ryhmästä ja annettiin ymmärtää kaupungin kertovat missä voimme tulevaisuudessa toimia. Siitä on nyt noin viisi vuotta aikaa ja suurin osa ryhmässä istuneista virkamiehistä on vaihtanut työpaikkaa. Tulosta ei syntynyt, koska kenelläkään ei ollut “natsoja” viedä työtä maaliin. Samalla hukattiin orastava mahdollisuus yhteissuunnitteluun kansalaisyhteiskunnan kanssa.
‘) Ingressissä mainittu “aluepormestari” ei viittaa joissakin kunnissa käytössä olevaan pormestarimalliin, vaan henkilöön jolla olisi poikkihallinnollisen koordinoinnin lisäksi valta puuttua epäkohtiin.
